”Yhteys ja suhde” Dialogisuudesta 1/5

Sinä ja minä

Käsitteet ’yhteys’ ja ’suhde’ valottavat dialogisuuden välineellistämätöntä perustaa. Jos pidän toista välineenä oman tavoitteeni saavuttamiseksi, asetun Minä-Se mukaiseen suhteeseen toisen kanssa. Tällöin en ole yhteydessä häneen, jota yhteyttä taas kuvaa Minä-Sinä.

Minä ja Sinä ovat ilman pyrkimystä, pyydettä ja ennakointia. Yhteyden maailman kokemus, ”yhteydenvoima” elävöittää suhteen niin, että vapaus on mahdollinen.

Sanaparien, Minä-Sinä ja Minä-Se, käyttäminen asettaa, ei vain sanomisen kohteen, mutta myös sanojan, erilaisiin olemuksellisiin asemiin.

Minä-Se suhteessa Toista ei nähdä toisena Minänä, vaan toiminnan kohteena, välineenä.

”Ilman Sitä ihminen ei voi elää. Mutta joka elää pelkästään Sen kanssa ei ole ihminen.” On siis oltava myös Se. On tiedettävä, on toimittava, on oltava väline. On käytettävä välineenä Sitä.

Mutta jos minulla on vain Se, en ole ihminen. On vain hukkunut Minä. Jos annan Minä-Se perussanan hallita, Se-maailma kasvaa ja tukahduttaa. Se-maailma on kuin loinen, joka syö Minältä kyvyn olla koko olemuksellaan.

Mitä enemmän ihmisen katsotaan olevan kuin ”esine tai työkalu”, sitä kapeammaksi muotoutuu luovuuden tila ja sitä vähemmän ihminen kokee olevansa vapaa olento. Dialogisuus vaatii välineellistämättömän yhteyden kahden Sinän välillä, yhteyden jossa toinen kohdataan avoimuuden hengessä kokonaisena ihmisenä.

Buber Martin: 1993. Minä ja Sinä.

#dialogisuus #dialogi #johtaminen

Mikko Juvonen
mikko.juvonen@kaske.fi
p. 040 726 1242

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *