TOISEN TOISEUS (Dialogisuudesta 2/5)

Dialogisuuden ytimessä on suhde Toisen toiseuteen. Toisen ihmisen ainutlaatuisen toiseuden ehdoton kunnioittaminen on dialogisuuden lähtökohta. Toiseus yhtäältä mahdollistaa dialogisuuden ja toisaalta tekee sen välttämättömäksi.  Täydellinen samuus ei tarvitse dialogia ja täydellinen toiseus estää dialogin.

Toinen ihminen on äärettömän Toinen, aina enemmän kuin mitä pystyn käsittämään. Toisesta ei voi tietää milloinkaan kaikkea. Maailma ja siten myös Toinen jäävät aina tuntemattomiksi.

Maailmaa ei voi tavoittaa siitä puhumalla sillä ’sanottu’ ei tavoita kaikkea, siihen tarvitaan ’sanominen’. Kohtaamisessa, läsnäolossa, ’sanomisessa’, voidaan maailma tavoittaa, mutta maailmaa ei pystytä sanoittamaan, sitä ei pystytä tekemään ’sanotuksi’.

Jokainen katsoo maailmaa omasta ikkunastaan ja tämän näkymän jakaminen ja vastaanottaminen rikastuttavat ymmärrystä olevasta. Yhdessä kykenemme sellaiseen, mihin en koskaan yksin kykenisi.

Levinasille Toinen on ennen minua, diakonia on ennen dialogia. ”Toisen edessä Minä on vastuullinen äärettömyyteen asti.” ”Olemme kaikki vastuullisia kaikesta ja kaikista kaikkien edestä, ja minä enemmän kuin kaikki muut.”

Levinas Emmanuel. 1996. Etiikka ja äärettömyys.

Mikko Juvonen
mikko.juvonen@kaske.fi
p. 040 726 1242

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *