MONIÄÄNISYYS (Dialogisuudesta 3/5)

Kukaan puhuja ei ole ensimmäinen, raamatullinen Adam, joka käsittelisi täysin neitseellistä sisältöä. Mikään lausuma ei voi olla ensimmäinen tai viimeinen. Jokainen lausuma on vain linkki ketjussa, ja yhtään lausumaa ei voi tutkailla ottamatta huomioon tätä ketjua. Ei myöskään ole ensimmäistä tai viimeistä merkitystä, merkitys esiintyy aina linkittyneenä muiden merkitysten joukkoon.

Sana ei perustu yhteen tietoisuuteen, yhteen ääneen. Sana elää liikkuen eri konteksteissa, kantaen vieraita merkityksiä. Sana ei unohda tietään eikä voi täysin vapautua niiden konkreettisten kontekstien vallasta, joissa se on syntynyt. Jokainen saa sanan vieraalta ääneltä ja sana on täynnä vieraita ääniä. Jokainen antaa oman merkityksensä sanalle, jolla on jo merkitys.

Jokaisen sanan merkitys on kiistettävissä ja juuri tästä vastakkaisten totuuksien olemassa olosta sekä yksilön sisäiset että ihmisten väliset dialogit saavat voimansa.

Lausumissa on aina mukana monia ääniä ja äänissäkin on ääniä. Sanat, äänet ja lausumat linkittyvät toisiinsa, saavat rakennusaineensa edeltäjistään ja ympäristöstä. Äänet eivät sulaudu toisiinsa, vaan soivat kukin omalla taajuudellaan.

”Kun dialogi päättyy, kaikki päättyy… Yksi ääni ei saata mitään loppuun eikä ratkaise mitään. Kaksi ääntä on elämän minimi, olemassaolon minimi.

Bahtin Mikael. 1991. Dostojevskin poetiikan ongelmia

Mikko Juvonen
mikko.juvonen@kaske.fi
p. 040 726 1242

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *